Tavoitteita kohti meneminen on usein hyvin motivoivaa. Mikä sinun tavoitteesi on? Onko sellaista? Teetkö kaikkesi saavuttaaksesi tavoitteesi vai kierteletkö ja kaarteletko sivuteitä?
Tärkeä asia numero 1 on määrittää selkeä tavoite, joka on mitattavissa. Hyviä esimerkkejä ovat: 100 kilon maastaveto, leuka, oman kehonpainon penkkipunnerrus jne. Tärkeä asia numero 2 on määrittää mihin mennessä tavoite tulisi olla suoritettu. Hyviä esimerkkejä ovat: Tietty kilpailupäivä, syntymäpäivä tai muu tarkka päivämäärä. Huonoja esimerkkejä on poistaa tavoitteista selkeys, kuten: Kiva kunto kesällä ja 100 kilon penkki joskus tulevaisuudessa.
Seuraavaksi tulee se itse tekeminen. Täytyy miettiä pystyykö itse pääsemään tavoitteeseen vai tarvitseeko valmentajaa. Koska osaavan valmentajan käytön hyödyt ovat nykyään kaikkien tietoisuudessa ja motivaatio valmennuksessa on parempi, kuin yksin puurtaessa, niin valinnan tulisi olla selkeä.. noniin hyvä juttu eli nyt on valmentajakin, joten tavoite on suoritettu!! Ei. Nyt se työ vasta alkaa ja sitä on tehtävä tavoitteen mukaisesti ja ohjeita noudattaen. Kannattaa myös ottaa pidempi valmennus, kuin se muutama kerta tai ohjelma, jota tekee yksin. "Haluan kaiken, mutta olen valmis antamaan vain vähän" ei kuulosta järjelliseltä.
Tänä vuonna omien valmennettavieni kovimpiin suorituksiin ovat pystyneet: Tuomas: Penkki 40 kg x 8 -> 95 kg x 2 10 viikon valmennuksessa, Tuomas: Maastaveto 160 x 0 -> 160 x 10 2 viikossa, Jani: 5 kiloa lisää lihasta ja 5 % pienempi rasvaprosentti 10 x valmennuksessa, Kirsi 3:lla Suomenennätyksellään painonnostossa: tempaus, työntö ja yhteistulos yli 55 vuotiaitten sarjassa, Mirkka: Leuanveto x 3 -> leuanveto x 10 2 kuukaudessa. Tuossa muutamia mainitakseni. Voitte kuvitella, kuinka kova mielihyvä noiden tavoitteiden jälkeen on ollut ja kuinka kova motivaatio on ollut jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti